Vähemmistöyhteisöjen kulttuuriperinnön digitalisointi yhdenvertaisuuden ja uudistetun sitoutumisen edistämiseksi DIGICHer
”Vähemmistöyhteisöjen kulttuuriperinnön digitalisointi yhdenvertaisuuden ja uudistetun sitoutumisen edistämiseksi” (DIGICHer) - projektin tavoitteena on tarkastella keskeisiä oikeudellisia ja poliittisia, sosioekonomisia ja teknologisia tekijöitä, jotka edistävät vähemmistöjen kulttuuriperinnön digitalisointia. Tavoitteena on ymmärtää näitä tekijöitä aikaisempaa paremmin, jotta voidaan kehittää käyttäjäkeskeisten lähestymistapojen avulla uusi, validoitu ja skaalautuva kehys tasapuolisten, monipuolisten ja osallistavien käytäntöjen edistämiseksi. Osallistumalla kulttuuriperinnön digitalisointiprosesseihin hanke tarjoaa tutkimukseen ja tietoon perustuvia suosituksia poliittisille päättäjille, päätöksentekijöille sekä kulttuuriperintöinstituutioille vähemmistöryhmien tasapuolisuuden, monimuotoisuuden ja osallistavuuden valtavirtaistamiseksi. Hanke tarjoaa myös päätöksentekoa tukevia menetelmiä, joiden avulla päätöksentekijät voivat seurata digitaalisen kulttuuriperinnön alaa ottaen huomioon erityisesti alan monimuotoisuuden pitkällä aikavälillä.
Tavoitteeseen etenemme kolmen eurooppalaisen vähemmistöryhmän eli saamelaisten, juutalaisten ja ladiinien kanssa toteutettavien pilottien kautta. Lisäksi teemme osallistavia toimenpiteitä muiden EU:n vähemmistöjen edustajien kanssa. Käsitteellisesti uudella, validoidulla ja käyttäjäkeskeisellä kehyksellä ja siihen liittyvillä, näyttöön perustuvilla suosituksilla DIGICHer pyrkii tukemaan Euroopan kulttuuriperintösektoria, jotta siitä tulisi digitaalisesti taitavampi ja kykenevämpi hyödyntämään digitaalisen kulttuuriperinnön edut ja mahdollisuudet täysimääräisesti edistämällä vähemmistöjen digitaalisen kulttuuriperinnön tuotanto-, hallinta-, jakamis- ja (uudelleen)käyttötapoja arvoja ja konteksteja kunnioittaen, eettisesti voimaantuneena. Pitkällä aikavälillä tämä mahdollistaa digitaalisen kulttuuriperinnön säilyttämisen, ylläpidon ja uudistamisen tavalla, joka vastaa asianmukaisesti sen sisältöä ja edistää digitaalisia käytäntöjä eurooppalaisten arvojen mukaisesti: sisällön väärinkäytön riski vähenee, uudelleenkäyttömahdollisuuksia tulee lisää ja tasapuolisuus, monimuotoisuus ja osallisuus edistyvät eurooppalaisen digitaalisen kulttuuriperinnön alalla. Tämä edistää reagoivampaa ja demokraattisempaa kulttuurialaa, jonka digitaalinen toiminta heijastaa eurooppalaisten maailmankatsomusten moninaisuutta.
DIGICHerin tavoite
Tulos 1: Kriittisen ymmärryksen lisääminen kulttuuriperinnön digitoinnin mahdollisuuksista, esteistä ja riskeistä.
RQ1: Mitkä ovat EU:n nykyisen lainsäädännön ja politiikan sekä sosioekonomisten ja teknologisten rakenteiden suurimmat puutteet, polkuriippuvuudet ja esteet sekä mahdollisuudet tukea vähemmistöryhmien arvoja, etiikkaa ja näkemyksiä niiden oman kulttuuriperinnön digitalisoinnissa ja käytössä?
Tulos 3: Tutkimukseen ja tietoon perustuvat suositukset ja/tai menetelmät siitä, miten Euroopan kulttuuriperintösektori voi paremmin hallinnoida kokoelmiensa digitointia, mukaan lukien prioriteettien asettaminen, digitaalisten objektien oikean kontekstin varmistaminen ja niiden pitkäaikaisen kestävyyden takaaminen.
RQ3: Mitkä ovat ne politiikat ja menettelytavat, jotka parhaiten edistävät kaikkien sidosryhmien (mukaan lukien vähemmistöt, kulttuuriperintöinstituutiot sekä loppukäyttäjät) yhteisiä toimia ja osallistumista kulttuuriperinnön digitoinnissa ja käytössä, ja jotka edistävät vähemmistöjen digitaalisen kulttuuriperinnön asianmukaista edustusta välineen, sisällön ja kontekstin osalta?
Tulos 2: Validoidut puitteet, joilla tuetaan kulttuuriperintöalaa hyödyntämään digitaalisia resurssejaan parhaalla mahdollisella tavalla, jotta digitaalisesta siirtymästä saadaan täysi hyöty ja vältetään sudenkuopat.
RQ2: Miten voimme käyttää käyttäjäkeskeisiä menetelmiä luodaksemme osallistavan ja kestävän kehyksen kokonaisvaltaiselle ja kiertotalouteen perustuvalle yleisön sitoutumiselle ja osallistumiselle vähemmistöjen digitaalisen kulttuuriperinnön kontekstissa?
Tulos 4: Merkittävä panos, jolla autetaan eurooppalaisia kulttuuriperintölaitoksia kehittymään digitaalisesti taitavammiksi ja hyödyntämään täysimääräisesti digitaalisen kulttuuriperinnön tarjoamia mahdollisuuksia.
RQ4: Mitkä ovat ne hallintorakenteet, päätöksentekoprosessit ja organisatoriset käytännöt, joita kulttuuriperintösektori voi ottaa käyttöön digitoidun kulttuuriperinnön tuottamiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi, jotta voidaan täysin hyödyntää digitaalisen kulttuuriperinnön tarjoamat mahdollisuudet samalla kun parannetaan yhdenvertaisuutta, monimuotoisuutta ja osallisuutta?
DIGICHERin metodologinen lähestymistapa
DIGICHerin metodologinen lähestymistapa perustuu käyttäjäkeskeisyyteen ja muotoiluajatteluun. Uskomme vahvasti kaikkien panosten, ideoiden ja kokemusten arvoon. Kansalaistieteen lähestymistapa avaa tieteelliset oivallukset koko yhteiskunnalle, varmistaa osallistavan ja vuorovaikutteisen viestinnän (circle communication loop) yksisuuntaisen, hierarkkisen viestinnän sijaan ja vahvistaa yhteisöön kuulumisen tunnetta.
Yhteisöt DIGICHerissä
Saamelais yhteisö
”Vähemmistöyhteisöjen kulttuuriperinnön digitalisointi yhdenvertaisuuden ja uudistetun sitoutumisen edistämiseksi” (DIGICHer) pyrkii edistämään yhdenvertaisia, monipuolisia ja osallistavia käytäntöjä, ja kulttuuriyhteisöt ovat aktiivisesti mukana hankkeessa alusta loppuun. Näemme kulttuuri- ja kieliyhteisöjen panoksen keskeisenä menestystekijänä, jolla varmistetaan hankkeen tulosten jatkuvuus pitkällä aikavälillä kaikkialla Euroopassa. Hankkeessa suunnitellaan ja pilotoidaan puitteita yhteistyössä kolmen eurooppalaisen vähemmistöryhmän kanssa: saamelaiset, juutalaiset ja ladinit, ja tutkitaan tulosten laajentamista muihin vähemmistöryhmiin, muissa ympäristöissä.
Saamelaisten kotiseutualue, pohjoissaamenkielellä Sápmi, sijaitsee Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa sekä Kuolan niemimaalla Venäjällä. Saamelaiset ovat asuttaneet tätä aluetta jo ennen nykyisten valtionrajojen muodostumista, ja tällä hetkellä saamelaisia on noin 75 000-100 000. Pohjoissaame on puhutuin kieli, mutta saamen kieliä on yhteensä yhdeksän. Muita saamen kieliä ovat eteläsaame, uumajansaame, piitimensaame, luulajansaame, koltansaame, inarinsaame, kiltinänsaame ja turjansaame. Saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin kuuluvat kalastus, poronhoito, metsästys ja saamelainen käsityö, ja niiden nykyaikaiset muodot ovat edelleen monille saamelaisille tärkeää kulttuurista ja taloudellista toimintaa.
Yleensäkin saamelaiskulttuurille on ominaista vahva yhteys luontoon.
Saamelaiset ovat ainoa Euroopan unionissa tunnustettu alkuperäiskansa.
Saamelaisarkisto avattiin vuonna 2012 Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa, Inarissa. Säilyttämällä saamelaisten asiakirjallista kulttuuriperintöä saamelaisarkisto on osa saamelaisten kollektiivista muistia. Se tukee ja edistää saamentutkimusta, lisää historiallista tietoa saamelaisista ja vahvistaa saamelaiskulttuuria.
Saamelaisarkisto on osa Suomen Kansallisarkistoa. Saamelaisen kulttuuriperinnön lisäksi Kansallisarkistossa on myös muita etnisten vähemmistöjen, kuten karjalaisten, inkeriläisten, juutalaisten ja romanien, arkistoja. DIGICHer-hankkeessa Kansallisarkisto keskittyy saamelaisten ja karjalaisten arkistolliseen kulttuuriperintöön.
Reindeer pasture, Finmark, Norway, Samisk Arkiv (Sami Archive) collection in Norway, Sámi arkiiva/Samisk arkiv - Arkivverket.
Nuoran-Pekka l. Pekka Saijets, salting trout - 1913 - Finnish Heritage Agency, Finland - CC BY.
Juutalainen yhteisö
Juutalaiset ovat asuneet Euroopassa yli kaksi tuhatta vuotta ja liikkuneet jatkuvasti eri puolilla Eurooppaa sotien, vainon ja paremman elämän etsimisen kaltaisten syiden vuoksi. Euroopan juutalaisuuden historiaa leimaavat sekä kukoistavan yhteisöllisen, älyllisen ja hengellisen elämän ajanjaksot, kuten sefardijuutalaisen kulta-aika keskiaikaisessa Espanjassa ja Turkissa että väkivaltaisten pogromien, veren herjausten ja holokaustin mustat luvut, jotka melkein tuhosivat juutalaisväestön Euroopassa. Toisen maailmansodan jälkimainingeissa juutalaisen elämän elpyminen Euroopassa on ollut vähäistä, ja nykyinen noin 1,5 miljoonan väestö asuu pääasiassa Ranskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Venäjällä ja Ukrainassa. Euroopan rikas juutalainen perintö, sekä aineellinen että aineeton, kattaa laajan valikoiman kulttuurimuotoja ja genrejä. Erilaiset sekä juutalaisten että ei-juutalaisten järjestöjen käynnistämät ja tukemat toimet keskittyvät tämän perinnön digitointiin ja säilyttämiseen.
Juutalaiset museot ja muut kulttuuriperintöjärjestöt Euroopassa ovat tyypillisesti sidoksissa valtioidensa, alueidensa ja kaupunkiensa sosiaaliseen, organisatoriseen, viestintä- ja sääntelyrakenteeseen. Näin ollen niillä on samat ominaispiirteet ja haasteet kuin muillakin kulttuuriperinnön digitointialoitteilla Euroopassa. On kuitenkin olemassa erityispiirteitä, jotka koskevat juutalaisia kulttuuriperintöjärjestöjä.
Juutalaiset kulttuuriperintöjärjestöt ylläpitävät usein vahvoja ja rikkaita suhteita Israelin johtaviin kulttuuriperintöorganisaatioihin, kuten kansalliskirjastoon tai Jerusalemin juutalaisen kansan keskusarkistoon, jotka käsittelevät juutalaisen kansan historiaa ja kulttuuria. Tällaiseen yhteistyöhön liittyy yleensä vastuunjakoa, jossa rahoitus- ja toimintavastuut kuuluvat suuremmille ja paremmin varustetuille israelilaisille kollegoille ja sisältövastuut eurooppalaisille kollegoille. Tällaiset yhteishankkeet tuovat tärkeän kansainvälisen ulottuvuuden juutalaisten museoiden digitointityöhön, mutta ne tuovat myös lisäkysymyksiä hallinnoitavaksi - tekijänoikeuksien, projektinhallinnan, politiikkojen ja joskus politiikan osalta. Lisäksi Israelilla on parhaillaan käynnissä kunnianhimoinen kansallinen digitaalisen muutoksen ohjelma. Koska Israelin perintösektorin ja Euroopan juutalaisten museoiden välillä on monia ammatillisia, henkilökohtaisia ja sisältöyhteyksiä, museot pyrkivät tyypillisesti ylläpitämään toimivia suhteita näihin ohjelmiin ja osallistumaan myös niihin. Euroopan juutalaisten museoiden yleisöt vaihtelevat paikallisista ja kansallisista vierailijoista eurooppalaisiin, israelilaisiin ja kansainvälisiin vierailijoihin, jotka ovat kiinnostuneita juutalaisesta kulttuurista. Näiden moninaisten yleisöjen palveleminen edellyttää hienostunutta priorisointia.
Ladinin kulttuuri-instituutti "majon di fascegn" - Museo Ladin de Fascia pyrkii säilyttämään ja arvostamaan vähemmistöyhteisön ladinin kieltä ja kulttuuriperintöä sekä turvaamaan sen tulevaisuuden. Instituutti toimii kolmella pääasiallisella tutkimusalalla: ladinin kielen standardisointiin liittyvät kielelliset infrastruktuurit; ladininkielinen kirjasto ja arkistot; sekä etnografinen kokoelma (museo). Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana kulttuuri-instituutti on pyrkinyt digitalisoimaan kaiken mainituilla aloilla hallinnassaan olevan kulttuuriperinnön. Ladinin kulttuuri-instituutin ja Ladin-museon digitalisointitoimintaa kehitetään yhteistyössä muiden ladinin kielen suojelun parissa työskentelevien tahojen kanssa. Huomiota kiinnitetään paikallisiin ja matkailullisiin tarpeisiin, sillä Fassan laakso, jossa instituutti ja museo sijaitsevat, on vahvasti matkailupainotteinen alue, jonka kanssa kulttuuriperinnön on jatkuvasti oltava vuorovaikutuksessa.
Tulevien vuosien päätavoitteena on, että Ladinin kulttuuri-instituutti, Ladin-museo ja muut niiden kanssa yhteistyössä toimivat tahot kartoittavat ja järjestävät nykyistä paremmin käyttäjien saataville digitaalisia välineitä asettaen ne kulttuuriseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kontekstiin. Tämä jaettu konteksti on erityisen näkyvä ja tunnistettavissa osana ainutlaatuista tehtävää: ladinien kulttuuriperinnön säilyttäminen ja turvaaminen uusimman teknologian avulla, kunnioittaen vähemmistön arvoja ja näkemyksiä. Edellä mainittuja tavoitteita silmälläpitäen pyrimme DIGICHerissä toteuttamaan seuraavia tehtäviä:
1) olemassa olevien välineiden ja toimintojen kartoittaminen;
2) sellaisen tunnistettavan alustan luominen, joka kokoaa yhteen digitaalisen kulttuuriperinnön ja parantaa sen saavutettavuutta ja käytettävyyttä;
3) muun aineiston digitointi;
4) suunnitella ja kehittää uusia digitaalisia välineitä kielellisen ja kulttuuriperintöön liittyvän osaamisen jakamiseksi ja saataville asettamiseksi myös taloudellisella ja sosiaalisella alalla;
5) tämän perinnön jakamiseen liittyvien oikeudellisten ja eettisten näkökohtien käsittely pitäen mielessä sen, että vähemmistön edustajien on oltava jatkuvasti mukana, jotta sidosryhmien ja tutkijoiden välille ei synny kuilua.
New Synagogue, by Heinrich Gertrud, Germany, public access.
Jewish wedding, believed to be that of the artist's daughter Mathilda and G. D. Cohen Tervaert, 1903.
Ladinien yhteisö
Traditional Ladin costumes from the Fassa Valley, Anton Sessa in the Ladin calendar, 2010, Ladin Cultural Institute.
Pordoi pass 2,239 meters above sea level.